Historiaa

Verkko-oppimisen mittavan laajenemisen taustalla on Billingsin ja Moursundin (1988) mukaan joukko muita oppimiseen ja opetukseen liittyviä tärkeitä aikaisempia kehitysvaiheita:

  1. luku- ja kirjoitustaidon keksiminen
  2. opettajien/tutkijoiden ammattikunnan syntyminen
  3. tiedonsiirtomenetelmien kehittyminen (kirjapainotekniikka)
  4. elektronisen teknologian käyttöönotto.

Seuraavassa käydään lyhyesti nykyiseen verkko-oppimiseen kiinteästi liittyvät tärkeät historian kehitysvaiheet.

Varhaiset oppimisen apuvälineet

Roomalainen koulu
Neumagenin reliefi 180 eaa.

Roomalaisessa, Neumagenista läheltä Trieriä, löytyneessä n. vuodelta 180 eaa. peräisin olevassa reliefissä kuvataan roomalaista koulua, jossa opettaja istuu huoneen keskellä ympärillään kaksi oppilasta lukemassa pergamenttikääröjä. Äärimmäisenä oikealla olevalla oppilaalla on kädessään taulu, johon voi kirjoittaa. Tällaista oppimisen apuvälinettä (rihvelitaulu) käytettiin Euroopan kouluissa 1950-luvulle saakka.

Tri Marcel Mirande mainitsee kirjassaan De onstuitbare opkomst van de leermachine (Oppimiskoneen voittokulku), että rihvelitaulu näyttäisi olevan – ja ehkä myös on – nykyaikaisen taulutietokoneen vastine. Hän toteaa myös, että rihvelitaulun merkitys oli erittäin tärkeä. Sitä käytettiin kirjoitustaitojen opetteluun. Nykyisin kehitämme edelleen selkeitä ja tasapainoisia näyttöjä uusiin oppimisen apuvälineisiin, kuten kämmen- ja taulutietokoneisiin.

Ensimmäinen nykyaikainen etäopiskelukurssi

Isaac Pitman
Isaac Pitman

Nykyaikaista etäopiskelua on käytetty jo ainakin siitä lähtien, kun Isaac Pitman opetti pikakirjoitusta kirjekurssina Isossa-Britanniassa 1840-luvulla.

Pitman oli koulutettu opettaja ja hän antoi opetusta itse perustamassaan yksityiskoulussa Wotton-under-Edgessä.

Jossain vaiheessa hän päätti ryhtyä antamaan etäopetusta lähettämällä oppilailleen tehtäviä postin välityksellä. Oppilaat puolestaan suorittivat saamansa tehtävät ja lähettivät vastaukset takaisin opettajalleen. Näin syntyi ensimmäinen etäopiskeluun tarkoitettu kirjekurssi.

Mekaaninen opiskelukone

Presseyn opiskelukone
Presseyn opiskelukone

1920-luvun alkupuolella kasvatuspsykologian professori Sidney Pressey Ohion valtionyliopistosta kehitti koneen, joka oli tarkoitettu hänen peruskurssiensa opiskelijoiden saamien tehtävien harjoitteluun. Vuonna 1926 Pressey kertoi, että laitteella tapahtunut harjoitus- ja opetusmateriaalin hallinta oli monissa tapauksissa yksinkertaista ja riittävän täsmällistä, jotta merkittävä osa rutiininomaisesta opetuksesta voitiin korvata mekaanisella laitteella.

Presseyn kehittämä opiskelukone muistutti näyttöikkunalla varustettua kirjoituskonetta, joka näytti kysymyksen ja neljä valinnaista vastausta. Käyttäjä painoi näppäintä, joka hänen mielestään vastasi oikeaa vastausvaihtoehtoa. Näppäimen painamisen jälkeen kone tallensi vastauksen koneen takaosassa olevaan laskuriin ja esitti seuraavan kysymyksen. Kun kaikki vastaukset oli annettu, suorituksen vastaanottaja  sujautti kysymyspaperin koneeseen ja kirjasi tuloksen koneessa olevasta laskurista.

Nykyisin samaa toimintatapaa käytetään laajalti verkko-oppimisjärjestelmissä, kuten esimerkiksi Questinomark Perceptionissa. Harjoitukset ja kokeet voidaan suorittaa täysin automaattisesti: oppimisjärjestelmä antaa opettajille ja kouluttajille mahdollisuuden kirjoittaa, aikatauluttaa, toimittaa opiskelijoille ja raportoida tuloksia tutkimuksista, kysymyslomakkeista, kokeista ja tenteistä. Tällä tavoin voidaan helpottaa opiskelun tulosten arviointia ja kehittää kysymysten ja kokeiden laatutasoa.

 

Lähteet:

Mainokset