Verkko-oppiminen

Verkko-oppimisella (e-oppiminen) tarkoitetaan elektronisen opetusteknologian käyttöä oppimisessa ja opetuksessa. Verkko-oppiminen on oppimista käyttämällä apuna tietokonetta, joka on (yleensä erityisen oppimisjärjestelmän kautta) yhteydessä etäopettajaan. Useimmiten verkko-oppiminen tapahtuu osallistumalla Internet-verkon kautta itsenäistä oppimista varten laadituille kursseille.

Verkko-oppimisen käsite

Verkko-oppimisen nimityksen alkuperästä on hieman vaihtelevia käsityksiä. Alkuaikoina verkko-oppimista kutsuttiin Suomessa sähköiseksi tai elektroniseksi oppimiseksi englanninkielisen e-etuliitteen vuoksi (vrt. email = sähköposti). 1900-luvun lopussa e-learningin käsite kuitenkin liitettiin nimenomaan etäopetukseen. Vuoden 1999 lokakuussa Los Angelesissa pidetyssä tietokoneavusteisen koulutuksen (CBT) konferenssissa e-learningin käsitettä käytettiin ensimmäistä kertaa alan ammattilaisten piireissä verkko-oppimisen ja ”virtuaalisen oppimisen” merkityksessä.

Lyhyt katsaus verkko-oppimisen varhaisvaiheisiin löytyy kohdasta Historiaa.

Verkko-oppimiset lajit

Verkko-oppimisen käsitettä käytetään tänä päivänä oppimisen ja opetuksen alalla monissa keskenään osittain päällekkäisissä ja limittäisissä yhteyksissä ja merkityksissä. Verkko-oppimisella voidaan, asiayhteydestä riippuvasti, viitata esimerkiksi. etäopetukseen, monimuoto-opetukseen, sulautettuun opetukseen ja tietokoneavusteiseen itseopiskeluun.

Etäopetus

Etäopetus tapahtui aikaisemmin suurimmalta osaltaan ns. kirjekursseilla. Ensimmäinen tunnettu varsinainen kirjekurssi lienee ollut Historiaa-kohdassa käsitelty Isaac Pitmanin pikakirjoituskurssi Isossa-Britanniassa 1840-luvulla.

Kirjeopetukseen pohjautuvan etäopetuksen laatutaso ja uskottavuus on vaihdellut aikojen kuluessa. Kirjeopetuksen pohjalta toteutetuilla kursseilla on ollut mahdollista opiskella laajojakin asiakokonaisuuksia ja valvottujen tenttitilaisuuksien täydentämänä suorittaa virallisia tutkintoja. Toisaalta ”kirjekurssitutkintoihin” on myös suhtauduttu vähätellen ja pilkallisesti. Syynä tähän lienee ollut toisaalta etäopetuksen perusperiaatteiden väärinymmärrys ja toisaalta vaihteleva laatutaso.

Suomen ehkä tunnetuin kirjeopetukseen perustuva etäopetuksen järjestäjä oli vuonna 1920 perustettu Kansanvalistusseuran Kirjeopisto eli KVSK-Opisto, jonka opetusohjelmaan kuului sekä virallisiin pätevyystutkintoihin johtavia kursseja että kielikursseja ja yleissivistäviä vapaita opintoja. Sama opisto toimii edelleen Suomen vanhimpana etä- ja monimuoto-opetusta tarjoavana oppilaitoksena Kansanvalistusseuran Etäopiston nimellä.

Vasta viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ja pitkälti aivan viime vuosina verkko-oppimisen teknologiassa on päästy tasolle, jonka voidaan katsoa tarjoavan riittävät mahdollisuudet myös virallisesti hyväksyttyjen tutkintojen suorittamiselle puhtaasti verkko-opintoina. Verkkomuotoisen etäopetuksen voidaankin nyt ennakoida kasvavan huomattavan nopeasti lähimpien vuosien aikana, sillä se tarjoaa usein perinteistä lähiopetusta huomattavasti joustavamman ja taloudellisen tavan tarjota laadukasta opetusta asuinpaikasta riippumatta.

Monimuoto-opetus

Etäopetuksen rinnalla ja sitä täydentävänä mallina myös monimuoto-opetus on viime vuosina osoittanut huomattavia kasvun merkkejä virallista pätevyyttä tarjoavien tutkintojen opetusmuotona. Monimuoto-opetuksella tarkoitetaan oppimistapaa, jossa opetus tapahtuu osittain kasvokkain perinteisenä lähiopetuksena (nykyisin myös videoneuvotteluina) ja osittain etäopetuksen – ennen kaikkea verkko-oppimisen – keinoin. Lähi- ja etäopetuksen lisäksi monimuoto-opetukseen voi sisältyä myös itsenäistä opiskelua verkkoon kytkeytyneenä tai verkon ulkopuolella. Lisäksi monimuoto-opetukseen voi sisältyä valvottua käytännön harjoittelua ja työssäoppimista mm. erilaisten oppisopimuskoulutusten muodossa.

Sulautuva oppiminen ja sulautettu opetus

Sulautuva oppiminen ja sulautettu opetus ovat verkko-oppimista sivuavista käsitteistä uusimpia. Sulautuvalla oppimisella (Blended Learning) tarkoitetaan oppimisen ympäristöjen sulautumista ja sen rinnakkaiskäsitteellä, sulautetulla opetuksella, korostetaan enemmän opettajakeskeistä opetuksellista näkökulmaa.

Tietojärjestelmien sulautuessa osaksi jokapäiväisiä toimintoja myös verkkoympäristöt vakiintuvat osaksi tavanomaista arkea. Siksi oppimistapahtumaa ei enää perustellusti voida rajoittaa vain yhteen paikkaan, vaan oppimista tapahtuu jatkuvasti eri aikoina ja elämänvaiheissa ja erilaisissa ympäristöissä. Erilaiset oppimisen ympäristöt sulautuvat toisiinsa ja opettamisen sijaan pääpaino kohdistuu oppimiseen ja oppimisprosessin ohjaamiseen.

Koska sulautuvan oppimisen ja sulautetun opetuksen käsitteet ovat uusia ja liittyvät kiinteästi nopeasti uudistuvaan sosiaaliseen mediaan, asiasta käydään jatkuvasti periaatteellisia keskusteluja jotka jatkunevat myös lähitulevaisuuden puolelle.

Tietokoneavusteinen itseopiskelu

Tietokoneavusteinen itseopiskelu on tässä käsitellyistä käsitteistä laajatulkintaisin ja joiltakin osin myös haasteellisin verkko-oppimisen näkökulma. Internetin maailmanlaajuinen leviäminen 1990-luvulla avasi käytännössä rajattomat mahdollisuudet itseopiskelulle ja myös opiskelumateriaalien tuottamiselle. Kun aikaisemmin opiskelumateriaalin tuottaminen aiheutti suhteellisen suuria materiaalisia kustannuksia, teki WWW (World Wide Web) materiaalien maailmanlaajuisen tuottamisen lähes ilmaiseksi.

Tämän myötä lähes kuka tahansa voi tuottaa lähes ilmaiseksi lähes minkä tahansa alan tietoa verkkoon muiden käytettäväksi. Samalla kun tämä vapaus on räjähdysmäisesti lisännyt julkaisujen ja sisällön tuottamismahdollisuuksia, se myös on tuonut verkko-oppimiseen uusia haasteita. Kun aikaisemmin jo tuotantokustannusten kalleus muodosti jonkinlaisen kynnyksen ala-arvoisen ja virheellisen opiskeluaineiston tuottamiselle, on Internetissä nykyisin mahdollista törmätä lähes millaiseen tahansa laatuun ja täysin ”villeihin” ja kontrolloimattomiin tietoihin.

Lievimmillään tietokoneavusteisen itseopiskelun haittapuolet voivat rajoittua ristiriitaisen ja lähdekritiikittömän tiedon hyödyntämisestä aiheutuviin ongelmiin. Avoimessa tietoverkossa on tarjolla valtavasti eritasoisia verkkokursseja, jotka tarjoavat ilmaisia tai – mikä pahinta – hinnaltaan kalliitakin tutkintotodistuksia ja ”sertifikaatteja”, joilla ei todellisessa elämässä ole minkäänlaista painoarvoa. Jatkuvasti lisääntyvään globaaliin liikkuvuuteen liitettynä tämä voi aiheuttaa runsaasti mielipahaa ja kiusallisia tilanteita, kun käy ilmi, että kalliit tutkintotodistukset osoittautuvat pelkäksi paperiksi arkielämän työmarkkinoilla.

Toisaalta tietokoneavusteinen itseopiskelu yhdistettynä laadukkaisiin ja ammattitaitoisesti toteutettuihin opintomateriaaleihin ja -menetelmiin tarjoaa kiehtovia mahdollisuuksia uudenlaiselle oppimiselle ja uudenlaisten oppimismenetelmien hyödyntämiseen jo tänä päivänä ja lähitulevaisuudessa.

Tärkeää on kuitenkin pitää mielessä, että näyttävätkään menetelmät eivät takaa sisällön laadukkuutta. Pätevän ja laadukkaan sisällön tuottamiseen tarvitaan edelleenkin tietoa ja ammattitaitoa sekä myös vastuullisuutta käyttäjiä kohtaan. Siksi parhaisiin verkko-oppimistuloksiin on mahdollista päästä vain alan ammattimaisten osaajien tuottamien järjestelmien, menetelmien ja sisällön yhdistelmällä

 

Mainokset